Nörtti ja tytöt automatkalla

Ystävämme Jyrki esitti meille tänään osuvan kysymyksen siitä, miten lapsillemme tulee käymään, kun unohdamme bloginkin päivityksen viikkokausiksi. Jos lastemme käyttöjärjestelmä jumiutuu ihan äkkiarvaamatta, eikä sen korjaamiseen ole muuta lääkettä kuin uudelleen asennus ja koko muistin tyhjennys, saattaa se mukula unohtuakin sinne Cittarin leluosastolle vähän pidemmäksikin aikaa.

Läppärimme sanoi nimittäin sopimuksensa irti tuossa pari viikkoa sitten. Suomesta pikapakettina lähetetty korjauslevykin ehdotti parannuskeinoksi vain Windowsin uudelleenasennusta ja kaiken tallennetun tiedon menettämistä. Sinne olisivat hävinneet bittiavaruuteen kaikki yhteisen taipaleemme aikana näpsityt kolmetuhatta kuvaa ja tukku muita tuikitärkeitä tiedostoja. Niinkuin äiti, joka auto-onnettomuuden jälkeen nostelee autoja pelastaakseen lapsensa romun alta, kuoriutui Seposta hädän hetkellä nörttien nörtti. Aseenaan ulkoinen kovalevy ja Ubuntu Linuxin live-cd Seppo sai tiedostot talteen ja tietokoneen taas toimimaan.

Nyt olemme taas iskussa ja kerrottavaa riittää maailman sivu. Kiireisistä viikoista johtuen, taitaa olla parasta kerrata tapahtumat pienissä erissä.

Suklaamessuja seuraavalla viikonlopulla saimme kuningasidean vuokrata auton ja ajaa Pariisin ulkopuolelle katselemaan mitä Ranskalla on muuta tarjota. Kyytiin tulivat myös Meiju ja Maria. Aikaisin lauantaiaamuna suuntasimme Opel Corsan keulan kohti merta ja Normandiaa.


Taukopaikka matkalla Normandiaan.

Ensimmäinen kohteemme oli Honfleur, pieni merenrantakaupunki n. 200 kilometriä Pariisista luoteeseen. Kaupungista jäi vähän karvas maku, mikä ei kuitenkaan johtunut itse paikasta. Perille päästyämme huomasimme nimittäin suuren lommon takakontissa, jota ei oltu merkitty auton papereihin alkutarkastuksessa. Ainut paikka, missä se olisi voinut syntyä, oli huoltoaseman parkkipaikalla puolituntia aiemmin. Siinä sitten päiviteltiin vakuutuksia ja omavastuita, ja taidettiinpa kirota ranskalaiset autoilijatkin muutamaan otteeseen. Neuvoa kysyttiin aina Ruotsista asti Marian isältä, joka kehotti meitä menemään poliisilaitokselle rikosilmoituksen tekoon. Poliisilaitoksella kesti ranskalaisen tavan mukaisesti liki tunnin, ennen kuin mitään tapahtui. Poliisitäti tuli lopulta tarkastamaan auton saamat vauriot ja kutsui Sepon kuulusteluhuoneeseen papereiden kanssa. Lopputulos oli vähintäänkin yllättävä. Meiju, jonka tupakkalakko oli miltei loppua kolhun aiheuttamaan stressiin, ei ehtinyt edes kioskille ostamaan tupakkaa, ennen kuin Seppo tuli jo ulos kuulusteluhuoneesta. Kaikkien onneksi auton rekisteriotteen kanssa samassa taskussa oli vahinkoilmoitus lommoutuneesta takakontista parin viikon takaa. Kupru ei ollutkaan meidän vastuulla.


Honfleurin idylliä.

Huojentunein mielin ja erittäin varovaisesti ajaen siirryimme seuraavaan kaupunkiin, Trouvilleen. Trouville on upea rantakaupunki, joka kukoistaa kesällä ja autioituu talvella. Vaikka asteita oli enää 15, oli ranta täynnä päivää paistattelevia ihmisiä, eikä parkkipaikkaa meinannut löytyä millään. Trouvillen kauniita huviloita ja rantakadun ihmisvilinää katsellen olisi voinut viettää vaikka useammankin päivän, mutta lommoepisodin sotkema aikataulu pakotti meidät liikkeelle.


Trouvillen upea ranta.

Seuraava ja viimeinen kohteemme ennen kotiin paluuta oli Caen, 115 000 asukkaan kaupunki Calvadosin departementissa. Pimeän laskeuduttua kaupunki ei esiintynyt parhaimmassa asussaan, varsinkin kun nälkäiset matkalaiset eivät millään löytäneet avoinna olevaa ravintolaa seitsemältä lauantai-iltana. Lopulta sopiva, paikallisia herkkuja tarjoava paikka löytyikin ja ruoka oli erinomaista. Tuhdin aterian jälkeen posotimme suoraa kyytiä Pariisiin palauttamaan autoa.


Seppo ja potka.

Auto oli määrä palauttaa Gare du Nordin -asemalle klo. 23.30 mennessä. Seppo joutui näin ollen rikkomaan lupauksensa (kts. päiväkirjamerkintä Back in business, 6.10.) ja pääsi suhaamaan maailman suurimmissa liikenneympyröissä lähestyvän palautusajankohdan painaessa päälle. Kaiken lisäksi autovuokraamo suljettiin 23.30, joten perille oli päästävä ajoissa. Kaikkihan sen nyt arvaa miten siinä sitten lopulta kävi. Yritys oli kuitenkin hyvä, emmekä myöhästyneet palautuksesta kuin 20 min. Laskua myöhästymisestä ei ole kuulunut, joten mitään vahinkoa ei tullut.

Seuraavassa raportissa kerromme mitä häämessuilta jäi käteen ja millaista oli olla sirkuksessa ensimmäistä kertaa pysyvät hampaat suussa. Jos saamme oikein kunnon draivin päälle, saatamme kertoa myös Mikon ja Heidin vierailusta ja Disney on ice -esityksestä, johon olemme menossa huomenillalla. Siihen asti au revoir!