Arki on alkanut Pariisissa

Edellisen jutun kirjoituksesta onkin kulunut jo hyvä tovi. Muutama huolestunut kansalainen ehtikin jo kyselemään mistä moinen radiohiljaisuus johtuu. Ikäväksemme täytyy todeta, että arki on löytänyt meidät myös täältä Pariisista. Päivät ja viikot ovat kuluneet kaupan, koulun ja kodin väliä sahatessa.

Kouluhommat ovat syöneet ikävän paljon aikaa matkailijoiden kalenterista. Jokaista kurssia kohden teemme ainakin pari isohkoa ryhmätyötä. Kun kursseja on kaikkiaan joku viisi, tulee siitä työtä tehtäväksi jo ihan kiitettävästi. Meidät vaihto-opiskelijat on kukin jaettu eri ryhmiin ranskalaisten opiskelijatovereidemme iloksi. Iloksi siksi, että nämä tyypit todella tarvitsevat apua.

On ihme, että tämä maa on näinkin hyvin menestynyt, sillä ranskalaiset eivät tunne minkäänlaisia ryhmätyöskentelyn alkeita, puhumattakaan tehokkuudesta tai oma-aloitteisuudesta. Pohjoismaisiin työskentelytapoihin tottuneille, tällaisessa ympäristössä työskentely on kuin suossa tarpomista. Ranskalaiset kaipaavat selvästi auktoriteetteja. Professori on yrittänyt laatia tehtävänannot niin, että jokaisen tulisi itse oivaltaa mitä työkaluja kussakin tilanteessa tulisi käyttää. Näiltä mammanpojilta ja -tytöiltä menee kuitenkin heti sormi suuhun, kun pitäisi aloittaa itsenäinen ajattelu. Niinpä he sitten ramppaavat kysymässä neuvoa professorilta joka toinen minuutti. Olemme polttaneet käämimme tähän vinkumiseen jo monta kertaa. Muutaman kovasanaisen arvostelutuokion jälkeen ranskalaiset ovatkin tyytyneet kyselemään typeryyksiä vain meiltä.

Mutta se siitä avautumisesta. Siirrytään kertaamaan pikaisesti kuluneiden viikkojen tapahtumat. Asterix-puisto, Pariisin autonäyttely, Emma ja Pete, laivabaari, Eiffel-torni ja eläintarha. Siinä ne tärkeimmät.

Asterix-puistoon yritimme saada vaihtareiden joukosta mahdollisimman monta lähtijää mukaan. Loppujen lopuksi saimme kerättyä kasaan kokonaiset viisi ihmistä. Tosin tässä tapauksessa pienestä porukasta ei ollut haittaa, sillä tästä ryhmästä on myöhemmin kehkeytynyt meille ns. ydinryhmä, jonka kanssa on sauhuttu milloin missäkin.


Paola (vas.), Seppo, Pia, Meiju ja Gunter Asterix-puistossa.

Puisto oli enemmän perinteinen huvipuisto kuin teemapuisto. Ei ihan niin krumeluuria kuin Disneylandissa, mutta paljon parempia laitteita, ja ikävä kyllä, myös pitkiä jonoja. Puistosta löytyi kaksi parasta vuoristorataa missä olemme koskaan olleet. Uskalsimme hädin tuskin mennä puisen jättiläisen kyytiin, jonka höykytys kesti puolitoista minuuttia, parhaimmillaan seitsemänkymmenenviiden kilometrin tuntivauhtia. Pia ei uskaltanut tulla toisen, vielä hurjemman vuoristoradan kyytiin, joka kieputti ajelijoita seitsemän kertaa pää alaspäin vähän reilu kuuttakymppiä.


Kuva bileiden nettisivuilta.

Seuraavalla viikolla, taisi olla torstai, kävimme Erasmus-bileissä Madeleinessa. Baari oli hieno, mutta tupaten täynnä. Ilta venähti taas pitkälle aamun puolelle. Seuraavana aamuna Pia jäi kotiin potemaan edellisen illan jälkimaininkeja, kun Seppo lähti Gunterin kanssa katsastamaan Pariisin kuuluisaa autonäyttelyä. Seitsemään halliin oli pystyttänyt standinsa kaikki tunnetut ja tuntemattomat autonvalmistajat aina Maybachista Ladaan. Vaikka pojat skippasivat pari hallia, kului näyttelyn koluamiseen silti viisi tuntia. Näyttely oli kuitenkin kaiken sen jalkasäryn ja väsymyksen arvoinen.


Pariisin autonäyttelyn antia à la Saab.


Upea yönmusta Peugeot.

Seuraavan viikon perjantaina saapuivat Pariisiin Sepon serkut Emma ja Pete. Koska asumme hotellissa, yövieraiden majoittaminen huoneeseemme on ankarasti kiellettyä. Seppo oli tehnyt jo edeltävällä viikolla tarkat suunnitelmat siitä, miten vieraat saadaan salakuljetetuksi yläkertaan respan huomaamatta. Suunnitelmaan kuului hiippailua autotallissa, kellarissa ja naapurirapussa. Homma toimi siinä määrin hyvin, että laskua vieraiden yöpymisestä ei ole ainakaan vielä näkynyt.


18 neliötä riittää mainiosti neljälle.

Lauantai-iltana aikomuksemme oli lähteä ulkoilemaan koko poppoon voimin. Ikävä kyllä Pete oli kuumeessa ja jäikin siksi lepäilemään huoneeseemme, kun me muut suuntasimme kohti Quai de Bercyä. Satamassa oli turkulaisille niin tuttu jokilaiva, jossa juomat kustansivat pari euroa kipale. Mukava ilta kaikin puolin…


Kannen alla Seppo (vas.), Gunter, Emma ja Meiju.

Sunnuntaina pääsimme liikkeelle vasta kahdeksan aikaan, illalla siis. Vierailimme Eiffel-tornin huipulla ihailemassa upeita näkymiä öisen Pariisin yllä. Vaikka Seppoa pelottikin kekkuloida miltei puolentoista sadan metrin korkeudessa vaappuvan metallihäkkyrän nokassa, osasi hänkin nauttia kokemuksesta, ainakin kun ei seissyt liian lähellä reunaa.


Eiffel-torni toiselta tasanteelta katsottuna.

Tämä viikko meni taas koulun merkeissä Emman ja Peten kierrellessä Pariisin nähtävyyksiä. Tiistaina kävimme syömässä mahtavassa ranskalaisessa ravintolassa, jossa Seppo tilasi pelottomasti kania muiden ottaessa pippuripihviä ja muuta normiruokaa. Kaikilla oli tosin huippuhyvät annokset ja saatoimmekin lähteä kotiin maha täynnä ja tyytyväisin mielin. Keskiviikkona ennen koulun bileitä menimme Latinalaiskortteliin syömään herkulliset juustofonduet. Syömisen jälkeen menimme tapaamaan muita vaihtareita pubiin Place Mongeen. Sinne saapui myös ranskalainen kurssikaverimme Brice. Brice lupasi heittää meidät, eli Pian, Sepon, Emman ja Peten, sekä kaksi ruotsalaista tyttöä Rellullaan vähän matkan päähän koulun bileisiin. Koko poppoo mahtui kuin mahtuikin pikkuautoon, kun juuri ennen moottorin käynnistämistä viereen lipui poliisiauto. Siinä sitten kärvisteltiin hetki taskulampun valossa poliisin laskeskellessa kuinka monta ihmistä Relluun oli ängetty. Sakoilta vältyttiin, joten sen suurempaa vahinkoa ei sattunut.


Poliisin tuttuja.

Perjantaipäivänä, ennen Emman ja Peten kotiinpaluuta, vierailimme vielä Pariisin eläintarhoista siinä vanhemmassa ja pienemmässä. Se on avattu jo vuonna 1794 ja pienestä koostaan huolimatta siellä oli n. 1100 lintua, nisäkästä ja matelijaa. Paikka oli todella vierailemisen arvoinen, etenkin siksi, että tarhassa asustaa nelihenkinen orankiperhe. Perjantai-iltana hyvästelimme vieraat ja jäimme odottamaan seuraavan päivän illallista Gunterin luona.


Kameleontti.


Oranki-herra lounaalla.

Gunter oli valmistanut meille ison kasan Wienin-leikkeitä, joita sitten huuhdoimme alas maanmainioiden mojitojen kanssa. Nyt olemme menossa suklaamessuille, joista luvassa raporttia, ainakin toivottavasti, pikapuolin.