Louvre ja ilotulitus

Disneylandin reissu oli yllättävän raskas, joten seuraavat päivät menivätkin hyvin pitkälti kotona makoilleissa ja töllöä katsellessa. Mukanamme on muutamia tv-sarjoja DVD:llä, kun Ranskan telkkarissa Simpsonitkin puhuvat niin sujuvasti ranskaa, että emme niistä juuri mitään ymmärrä. Makoilun lomassa kävimme myös shoppailemassa vähän kouluvaatteita. Tutustumisviikkohan alkaa jo parin päivän päästä, maanantaina 18.9.

Perjantaina kelit muuttuivat auringonpaisteesta pilviseksi ja sateiseksi, joten päätimme viettää päivän museossa. Pariisissahan niitä piisaa. Yksi on kuitenkin ylitse muiden, joten suuntana oli Louvre. Matkalla metroasemalle ihmettelimme, miksi Grande Archen edusta oli aidattu ja täynnä pieniä putkiloita. Paikalla oli myös mainoksia, joista sitten selvisi, että kyseessä oli ilotulitustapahtuma, joka alkaisi samana iltana klo 21.30. Sattuipa somasti.


Pojat virittelivät muutaman pommin la Défenseen.

Louvren tiluksia kävimme mittailemassa ulkoapäin jo viime viikolla. Nyt oli siis sisäosien vuoro. Museoon pääsee sisälle metrosta astumatta kertaakaan ulkoilmaan. Metrosta museoon johtava käytävä on täynnä merkkitavarakauppoja ja kahviloita. Ennen varsinaiseen museoon menoa kaikkien sisääntulijoiden kassit läpivalaistaan.

Louvren edellisen ison kunnostushankkeen yhteydessä museo sai uuden ilmeen lasisista pyramideista, jotka näyttelevät tärkeää roolia myös Da Vinci koodissa. Kirjassa pyramideja sanotaan arveksi Pariisin kasvoissa, mutta meistä ne sopivat jotenkin oudosti vanhojen rakennusten keskelle. Kuuluisin, väärinpäin roikkuva pyramidi, tulee ensimmäisenä vastaan, kun astuu museoon sisään. Se näytti olevan suosittu kuvauskohde, sillä hetkeä, jolloin kukaan ei nojaillut siihen poseeratakseen kameralle, sai todella odottaa. Mahtoikohan näin olla ennen Da Vinci koodia?


Väärinpäin käännetty pyramidi Louvressa.


Lasipyramidi Louvren keskellä on ikkuna maanalaiseen aulaan.

Läpivalaisun jälkeen saavuimme Louvren maanalaiseen aulaan, josta on kulkuyhteydet kaikkiin osastoihin. Liput museoon maksoivat 8,5 € henkilöltä ja niitä sai ostaa lukuisista aulaan ripotelluista automaateista.

Suuntasimme ensimmäiseksi muun ihmisvirran mukana katsomaan museon kuuluisinta teosta Mona Lisaa. Teokset on lajiteltu Louvressa eri aikakausien ja taiteilijoiden kotimaan mukaan. Mona Lisa oli siis muiden italialaisten arvokkaassa seurassa. Siellä se sitten nökötti, panssarilasin ja sadan ihmisen takana. On pakko ihmetellä sitä, miten jostain taulusta voi tulla maailman tunnetuin teos. Onhan se ihan hieno, mutta ei se nyt NIIN ihmeellinen ole. Mona Lisahan muuten päätyi Louvreen, kun Leonardo da Vinci sai kutsun Ranskan kuninkaalta tulla vierailulle Louvreen. Da Vinci saapui paikalle Mona Lisa kainalossaan ja siitä lähtien taulu on ollut siellä miljoonien ja taas miljoonien ihmisten töllisteltävänä.

Louvressa voi näköjään viettää tuntikausia vain harhaillen paikasta toiseen, näkemättä juuri mitään. Teoksia tässä maailman suurimmassa museossa on vaan niin käsittämättömän paljon, että syvällisempään tarkasteluun olisi pitänyt käyttää aikaa viikkotolkulla. Kävimme katsomassa Mona Lisan ja Milon Venuksen lisäksi ainakin muinaista Egyptiä käsittelevän näyttelyn, pohjoismaisten taiteilijoiden kokoelman (ei muuten yhtään suomalaista), Hollantilaisen koulukunnan 1800-luvun maalauksia ja lähi-idän veistoksia. Ja tässä oli murto-osa koko kokoelmasta. Iltapäivästä jalat olivat jo niin rikki, että loput 99% museosta sai jäädä seuraavaan kertaan.


Olimme todistettavasti Louvressa.

Illalla menimme vielä katsastamaan ilotulituksen Place de la Défenselle. Tapahtuma järjestettiin kolmatta kertaa ja sinne odotettiin n. 20 000 katsojaa. Esiintyjiä oli Kiinasta, Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta. Esitykset olivat hienoja, etenkin kun raketit olivat tarkasti synkassa musiikin kanssa. Kaikkien onneksi sade oli lakannut, mutta matalapaine haittasi aika tavalla esityksiä, kun ruutisavut jäivät leijailemaan paikalleen aukion ylle. Joka tapauksessa oikein mukava päätös päivälle.


Ilotulitus Grande Archen edustalla.