Ensin tuli Lontoo...

Matkamme kohti Euroopan sydänmaita alkoi 1.9.2006 klo 18.15, kun lentokone irtosi Helsingin maaperältä kohti Lontoota.

Hotellihuone oli melko vaatimaton, mikä Lontoon mittapuun mukaan on jo siis melko hyvin B&B paikalta. Aamupalalla oli tarjolla makkaran, pekonin ja papujen lisäksi ihan tavallistakin ihmisten ruokaa. Palvelu oli ystävällistä, vaikka paikan henkilökunta taisi ollakin veljeskansaamme Liettuasta tai jostain niiltä suunnilta.

Heti lauantaiaamuna lähdettiin, tietenkin, Madame Tussaud'siin. Tämä oli yksi Sepon mustsee jutuista. Pia on jo kerran aiemmin käynyt ihmettelemässä vahasta veistettyjä julkimoita, mutta tuli siitä huolimatta mukisematta mukaan. Koska emme olleet ostaneet lippua ennakkoon, meitä peloteltiin useiden tuntien jonoilla ja muilla möröillä. Katin kontit. Jono eteni lipputiskille asti jouheasti, about 20 minuutissa ja sen jälkeen päästiin heti asiaan. Nukkeja oli tosi paljon, monissa makeasti sisustetuissa huoneissa. Välillä istuttiin vaunussa joka vei ihmisiä eteenpäin näyttelyssä ja olipa kauhukellarissa Chamber Live -niminen ihmetys, jossa oli eläviä näyttelijöitä, jotka pelottelivat ihmisiä hyppimällä pimeistä kolosista ihan iholle kiinni. Pia pelkäsi niin, että taisi kävellä koko osuuden silmät kiinni. Koko mestan nopeaan kiertämiseen meni n.3 tuntia. Muuten kokemus oli mitä mainioin, kunhan lopusta olisi jätetty pakollinen leffan katselu pois. Porukka kerättiin n.150 hengen ryhmään, jota sitten pidettiin ahtaassa huoneessa odottamassa edellisen näytöksen loppua. Muuten oikein mukava mesta. Kannattaa käydä, jos joku nyt ei jostain syystä vielä ole Madame Tussaud'sissa piipahtanut.

Törmättin muutamaan tuttuun Lontoossa.

Seppo oli iloinen, kun oli kerrankin pidempi kuin joku muu.

Pia sai niskahartiahieronnan joltain kaljupäältä.

Vahaukkojen jälkeen pubiin olusille ja lounaaksi tietenkin fish'n chips. Oli muuten yllättävän hyvää!

Sunnuntaina mentiin kiertoajelulle ja siinä sitten ihmeteltiin bussin penkiltä kaikkea mitä Lontoolla on tarjota. Ajelu kesti muutaman tunnin ja hintaan kuului vielä risteily Thamesilla. Hauska tapa tsekata kaikki nähtävyydet kävelemättä pätkääkään.

Ajeluiden jälkeen suuntasimme kohti Lontoon suurinta valkokangasta. Seppo oli varannut parhaat paikat jo kuukautta ennen elokuvahistorian merkkiteokseen, rainaan nimeltä Superman returns. Elokuva esitettiin IMAX formaatissa ja osa siitä oli myös kolmiulotteista. Juonen köyhyydestä huolimatta mahtava kokemus. Leffan jälkeen tutustuimme tarkemmin englantilaiseen pubikulttuuriin. Kulttuuritarjontaa olisi ollut niin, että pää olisi varmasti ollut kipeänä seuraavana aamuna, mutta maanantain junamatka Pariisiin sai suurimmat menohalut laimenemaan.

Maanantaina Eurostar juna lähti Waterloon asemalta kohti Pariisia jo aamupäivästä. Matka oli ihan miellyttävä ja taittui alta kolmen tunnin. Viikonloppu meni hujauksessa, eikä Lontoosta saanut tässä ajassa mitään käsitystä. On se NIIN iso kaupunki. Ja ainakin yhtä isoa on luvassa.