Romanttinen päivä Eiffeltornin katveessa

Tänään oli kiva päivä. Tukevan kotona nautitun lounaan jälkeen päätimme lähteä katsomaan Pariisin ehkäpä kuuluisinta nähtävyyttä, Eiffeltornia. Evääksi matkalle ostimme lähikaupasta tuoreen patongin, Camembert-juustoa ja euron pullon punaviiniä. Adaptoituminen ranskalaiseen kulttuuriin on alkanut.

Tornille pääsee la Défensestä metrolla. Ranskalaisten erilaisuudesta kertoo se, että metroasemat ovat hajustettuja myskin ja vanilijan hennolla sekoituksella. Voittaa Helsingin eloperäisten tuoksujen sekamelskan... Metrot toimivat Pariisissa saumattomasti lähijunien kanssa. Joka vehkeeseen pääsee yhdellä ja samalla lipulla ja vaihtaa voi junasta toiseen niin monta kertaa kuin tarvitsee. Tässäkin olisi helsinginherroilla oppimista patonkimaasta.



Eiffeltornin alue on ehkä yksi romanttisimmista paikoista Pariisissa. Levitimme alustan Champ de Marsin nurmikolle suoraan Eiffeltornin juureen. Tuo 324 metriä korkea rautaihmetys oli kerännyt paikalle muitakin pariskuntia istuskelemaan auringonpaisteessa ja nauttimaan näkymistä ja toistensa seurasta. Ranskalaiset ovat huoletonta kansaa, minkä aisti ihmisten avoimista hellyydenosoituksista. Kotosuomessa moisesta käytöksestä olisi täti jos toinenkin tullut huomauttamaan. Samaista huolettomuutta kuvastaa se, että Eiffeltornista ehti syöksyä kuolemaan 370 ihmistä, ennen kuin sinne asennettiin suojalevyt vuonna 1971.



Tornihan rakennettiin vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten. Se oli määrä purkaa 20 vuotta myöhemmin, mutta sille annettiin armonaikaa vain, koska se toimi oivallisena radiomastona. Nykyisin tornissa vierailee 6 miljoonaa ihmistä vuosittain. Tarkoituksemme oli olla tänään yksi niistä monista, jotka ovat tornissa vierailleet, mutta jostain käsittämättömästä syystä torniin johtavat portaat suljettiin jo klo 18. Opiskelijabudjetilla aina puoli yhteentoista asti kulkevat hissit olivat liian tyyriitä, joten päätimme sulattaa Camembert-juuston kalorit portaiden kapuamisen sijasta kävelemällä Seinen vartta latinalaiskortteliin. Matkaa sinne tulee tornilta n. 5 km.


Pia Seinen varrella, taustalla Notre Dame.

Maan tavan mukaisesti kellon lähennellessä iltayhdeksää, pitää mennä syömään. Patongin yhä painaessa mahassa, päätimme mennä kunnon ravintolan sijasta periranskalaiseen letturavintolaan, crêperieen. Täytettyjen lettujen kyytipojaksi pullollinen kuivaa ranskalaista siideriä ja päälle vahvat espressot. Hyvää ja edullista.

Ruokailun jälkeen jaksoimme vielä vaellella latinalaiskorttelin pikkukujilla ja törmäsimmekin aivan ihastuttavaan baariin nimeltä Le Pub Saint-Germain. Paikka oli sisustettu art nouveau -tyylisesti ja valaistu miltei kokonaan kynttilöin. Baarin muhkeisiin nahkatuoleihin kelpasi pyllähtää, varsinkin, kun siitä ei tarvinnut nousta tarjoilijoiden kantaessa juomat pöytiin asti. Tällaista ei Helsingistä löydy.

Pariisia ei turhaan sanota maailman romanttisimmaksi kaupungiksi. Koko kaupunki huokuu romanttista tunnelmaa puistoineen, pienine kujineen ja kahviloineen. Taidamme kuulua tänne.

Ps. Lisukkeena tarjoillaan tänään hassu kuva pulusta, jolle päässä komeilevasta laastarista päätellen lakerikengät ovat tehneet tepposen liukkailla marmoriportailla.