Back in business

Vihdoin pääsemme taas sorvin ääreen. Olemme nimittäin taistelleet hotellin internetyhteyden kanssa kohta kolmisen viikkoa ja nyt kaikki se soittelu hotlineen ja respan setien ja tätien kiusaaminen on vihdoin tuottanut tulosta. Syy nettimme toimimattomuuteen on ilmeisesti sekä hotellin serverissä, että langattomissa verkkoasemissa. Englantia puhuvat asiakaspalvelijat nettiä tarjoavasta yrityksestä ainakin arvelivat näin. Tätä olemme sitten yrittäneet selittää hotellimme työntekijöille. Ei niin helppo homma. Oma pikku sotamme ei ole kuitenkaan mitään verrattuna naapuritalossa asuviin opiskelutovereihimme, jotka joutuvat kinastelemaan netistä yhtiön kanssa, jonka työntekijöitä on kielletty puhumasta asiakkailleen englantia...

Eli seuraavaksi lyhyt kuvaus edellisten kahden viikon tapahtumista: Ikimuistoisen "liskojen viikonlopun" jälkeen maanantaina alkoi koulu toden teolla. Heti maanantaina kaikki seitsemännen lukukauden opiskelijat kokoontuivat samaan auditorioon tervetuliaistilaisuuteen, joka oli tietenkin kokonaan ranskaksi. Ymmärsimme pääopettajan palopuheesta sen verran, että koko lukukausi tulee olemaan englanniksi. Tämä aiheutti ranskalaisten kanssasisariemme ja -veljiemme keskuudessa niin paljon hälinää, että loppu jäi meiltä ulkkareilta arvailun varaan. Suurin osa vaihtareista on muuten vuotta alemmilla kursseilla, joten tuttuja naamoja auditoriossa oli melko vähän. Valitsemallamme business to business -kursseilla ei ole muita vaihtareista kuin me ja ruotsalainen Maria. Ensimmäisen koulupäivän päätteeksi lähdimme Marian kanssa Ikeaan ostoksille.

Tiistaina järjestettiin koulun ensimmäiset isot kekkerit, joihin kaikki olivat kutsuttuja. Kaikki drinkit maksoivat 2 €, mutta vahingosta viisastuneina emme tällä kertaa langenneet tähän sudenkuoppaan. Ravintolassa oli pahin tupakansavu koskaan ja niinpä muutaman tunnin vetistelyn ja silmien kirvelyn jälkeen päätimme lähteä kotiin Marian ja itävaltalaisen Gunterin seurassa.


Kuva koulun bileistä. Oikealla Maria.

Seuraava mainittava merkintä kalenterista löytyy torstain kohdalta, jolloin menimme ulkoiluttamaan piknikvilttiämme Eiffel-tornille. Mukanamme olivat patongin, rypäleiden, viinin ja maanmainion homejuuston lisäksi tanskalainen Catja ja tämän ranskalainen poikaystävä sekä suomalainen Meiju. Eiffel-torni on erityisen näyttävä pimeänaikaan, kun sen tuhannet lamput vilkkuvat aina tasatunnein. Eiffel-tornilta kävelimme vielä illan päätteeksi Champs Élyséesille ravintolaan, jossa tiistaiset bileet pidettiin. Meiju oli tehnyt tuona iltana "Piat ja Sepot", jonka seurauksena oli unohtanut ottaa lähtiessään takkinsa ravintolan narikasta. Eli me suomalaiset pidämme todellakin huolta maineestamme kovina kupin kaatajina.


Eiffel-torni yöasussa.

Loppuviikko meni edelleen rauhallisissa merkeissä. Lauantaina oli espanjalaisen Virginian syntymäpäivät naapuritalossa ja sunnuntaina kävimme leffassa katsomassa Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvaa.


Pedro (vas.), Jaime, Virginia, Pedro ja Mario synttäritunnelmissa.

Tämän viikon alussa aloitimme häärumban lähettämällä ensimmäiset tarjouspyynnöt tiloista ja tarjoiluista. Ikävä kyllä parhaimmat paikat ovat jo varattuja ja hinnat pienen valtion budjetin kokoisia. Kävimme myös katselemassa muutamia koruliikkeitä Pian sormusta ajatellen ja onneksemme hinnat täällä ovat halvemmat kuin Suomessa. Jos jotain pahaa, niin jotain hyvääkin.


Näitä takapihoja ei löydy joka rivarista.

Keskiviikkona läksimme vapaapäivän kunniaksi mittailemaan Marian kanssa Versaillesin tiluksia. Mittailtavaa todellakin riitti, sillä niillä kunkuilla oli TODELLA iso takapiha. Sadan hehtaarin alueella oli esim. 1.6 km pitkä kanaali, jolla Ludvigit ovat purjehtineet aikansa kuluksi. Sisältä palatsi oli vähintäänkin yhtä vaikuttava: Käytännössä kaikki seinäpaneeleista lakanoihin oli päällystetty kullalla. Versaillesin reissun jälkeen lähdimme samalla kokoonpanolla illalliselle kuubalaiseen ravintolaan. Illallisen oli järjestänyt joku ranskatar B2B ryhmästämme. Herrasmies nimeltä Brice (myös samasta ryhmästä) lupautui kyyditsemään meidät paikan päälle. Tuon automatkan jälkeen Seppo muuten lupasi, että ei koskaan aja itse Pariisissa. Jos Helsingissä päästettäisiin kaikki Korkeasaaren eläimet juoksemaan vapaana kaduille poliisien lakon aikana, liikenne ei olisi puoliksikaan niin kaoottista, kuin se on Pariisissa rauhallisena arki-iltana. Illallinen oli oikein mukava sekoitus hyvää ruokaa ja huonoa englantia. Muutama pojista oli ollut Suomessa vaihdossa viime keväänä, joten puhuttavaa riitti pitkälle puoleen yöhön.


Kuubalais-ranskalais-suomalais-ruotsalainen illallinen.

Näin pääsemmekin tähän päivään. Tänään kutsuimme muutaman vaihtarikaverin meille syömään. Huomenna suunnitelmissa on lähteä isolla poppoolla Asterix-puistoon ja illalla nuit blancheen (valkoinen yö), jolloin kaikki nähtävyydet ja kulkupelit Pariisissa ovat ilmaisia ja avoinna koko yön. Eli kerrottavaa riittää hamaan tulevaisuuteen. Pysykää kuulolla. Bonne nuit!