Lemmenloma Venetsiassa

Gondoleita Canal Grandella.

Palasimme Pariisiin lauantaiyönä hyvillä mielin yhtä kokemusta rikkaampana. Kolme päivää ja kolme yötä yhdessä maailman kauneimmista kaupungeista olivat samalla avartavia ja rentouttavia.


Pyhän Markuksen -aukio on yhtä kuuluisa puluista kuin kirkostaankin.

Matka Pariisista Venetsiaan kesti melko kauan lyhestä välimatkasta huolimatta. Lentomme lähti pikkuriikkiseltä Beauvaisin lentokentältä, n. 80 km Pariisista. Matka sinne taittui reilussa tunnissa. Kone lähti ajallaan ja laskeutui Venetsian liepeille, Trevison lentokentälle kaikkien yllätykseksi etuajassa. Trevisosta nappasimme bussikyydin Venetsiaan. Bussiasemalta oli n. puolentoista kilometrin patikkamatka hotellille. Ensikosketuksemme kanaalikaupunkiin ei ollut pimeydestä ja koleudesta huolimatta mitenkään negatiivinen. Löysimme helposti (tosin puolivahingossa) hotellille, jossa meitä odotti kodikas, lämmin ja Pariisin kämppäämme verrattuna iso huone.


Auringonlasku Fondamenta Zattere dei Gesuitilta käsin.

Seuraavan aamun valjettua pääsimme testaamaan hotellin aamiaspöydän. Tarjolla oli kaiken normaalin pöperön lisäksi niin paljon kakkua kuin jaksoi syödä. Tarjoilu sai ainakin Pialta täydet pisteet. Tuhdin aamiaisen jälkeen jaksoimme kierrellä kaupungin kapeita kujia satoja siltoja ja kanaaleja ihmetellen. Keli oli koko päivän sumuinen ja kalsa. Asteita oli kymmenkunta. Orastavaa vilua menimme karkuun pieneen pizzeriaan, jossa pääsimme todistamaan saapasmaan keittiön erinomaisuutta. Reissullamme näimme myös Venetsian kuuluisimmat nähtävyydet Pyhän Markuksen -aukion ja Huokautensillan.


Yksi sadoista pikkukanaaleista.

Seuraavan päivän kruunasivat upea auringonpaiste, lämmin ilmanala ja vuoden ensimmäiset terassioluset. Koko kaupunki koki muodonmuutoksen auringonsäteiden välkkyessä kanaalien vihreän veden pinnassa. Paikka on todella parhaimmillaan kauniilla ilmalla. Yritimme päivän aikana tinkiä gondolikuskeilta opiskelijoiden kukkarolle sopivaa taksaa, mutta 60 - 100 euron hinta sai meidät pysymään kuivalla maalla. Niinpä tyydyimme katselemaan kanaaleissa uivia gondoleja terassilta käsin.


Terassilla tarkenee jo tammikuussa.

Lauantaipäivä kului kaupungin viimeisiä kokemattomia osia kierrellen. Venetsia on niin pieni, että ehdimme kolmen päivän aikana kävellä sen päästä päähän ja nähdä lähes kaiken mitä sillä oli annettavaa. Ihanaa Venetsiassa oli sen hiljaisuus ja rauhallisuus. Autojen melua ei ymmärrettävästä syystä ollut lainkaan. Turistikauden aikana tilanne voi olla toinen, mutta nyt Venetsia oli rauhallinen ja erittäin romanttinen lomakohde.

Jo toista vuotta Pariisissa

Uudestavuodesta selvittiin kunnialla ja on taas aika kirjata ylös, mitä kaikkea matkalaisten elämään Pariisissa kuuluu.


Romanttisella Seinenristeilyllä uudenvuodenaattona.

Viime kerralla pohdimme, onko Seinenristeily vihoviimeinen idea toteuttaa uudenvuodenaattona. Yllätyksemme porukkaa ei ollut tungokseen asti ja pääsimmekin vihdoin seilaamaan Seinen aalloille orastavaa juhlahumua ihmetellen. Risteilyn jälkeen suuntasimme Lattarikortteliin illalliselle. Ihmetys oli suuri, kun normaalisti 15 € maksaneesta menusta joutui pulittamaan nyt 60 €. Onneksemme eräs kreikkalainen ravintola ei ollut nostanut hintojaan vielä alkuillasta, joten saimme illallisen kohtuulliseen kahdeksantoista euron hintaan. Illallisemme aikana muuten ravintola alkoi täyttyä ihmisistä ja samalla saman menun hinta nousi kolmeenkymmeneenviiteen euroon...


Uusivuosi vaihtui tiiviissä tunnelmissa.

Uusivuosi vaihtui odotetusti skumppapullojen poksuessa Champs Élyséellä, jossa väkeä oli kuin Askaisten kurkkumarkkinoilla! Pullojen pauke olikin ainut, mitä Pariisissa kuulimme, sillä ranskalaiseen uuden vuoden viettoon eivät ilotulitteet kuulu. Uusivuosi Pariisissa = ei raketteja, mutta ei myöskään silmävaurioita tai känniörvellystä.


Anna ja Sepi kiertokävelyllä Louvren liepeillä.

Vuoden toisena päivänä saimme jälleen vieraita Suomesta. Tällä kertaa meitä ilahduttamaan saapuivat Pian pikkuveli Jussi, sisko Anna ja tämän poikaystävä Sepi. Vieraiden ensimmäinen päivä meni hieman mönkään, kun poppoon matkalaukut jäivät kentälle Helsingissä koneen vaihdon yhteydessä. Laukut saapuivat kyllä Pariisiin pian omistajiensa jälkeen, mutta ranskalaiseen tapaan saapuivat hotellille vasta seuraavana aamuna.


Jussi kapuamassa Sacré-Coeurille.

Seuraavana päivänä vieraamme saivat vahvistuksia, kun Pian isä Kaarle ja tämän vaimo Annukka laskeutuivat aurinkoiseen Pariisiin. Viikon aikana kierrettiin, taas, suurimmat nähtävyydet ja tietenkin syötiin hyvin. Torstaina piipahdimme mukavassa pikku baarissa, jossa oli livejazzia ja Ranskan mittapuun mukaan edullista olutta.


Kaarle ja Annukka ihailevat maisemia Montmartren huipulla.

Vieraiden palattua Suomeen vietimme kuun ensimmäistä sunnuntaita jo tuttuun tapaan museossa kierrellen. Viime kuussa kävimme nykytaiteenmuseo Pompidoussa ja tällä kertaa vuorossa oli Musée d'Orsay. Museot ovat ilmaisia ja kaikille avoinna joka kuun ensimmäinen sunnuntai.


Musée d'Orsay toimii vanhassa asemarakennuksessa.

Musée d'Orsay on mielestämme ehdottomasti Pariisin parasta antia. Se ei ole niin iso, kuin Louvre eikä taide ole niin vaikeasti ymmärrettävää kuin Pompidoussa. Orsayn museo on perustettu vanhaan asemarakennukseen keskelle Pariisia. Sen kokoelmiin kuuluvat taideteokset sijoittuvat 1800-luvun lopulta 1980-luvun alkuun. Näimme museossa mm. Monetin, Renoiren, Matissen, Van Goghin ja Gauguinin maalauksia ja upean Art Nouveau huonekalujen näyttelyn. Museon parhaita paloja on myös vanha aseman kello, jonka läpi näkee Pariisin taas ihan uudesta kulmasta.


Kellon läpi näkee miltei koko Pariisin.

Tämän päiväkirjamerkinnän jälkeen aloitamme matkalaukun pakkaamisen ja käännämme kurssin kohti Venetsiaa. Arrivederci!