Paluu Suomeen
Lähtö Pariisista kävi nopeasti, mutta ei kivuttomasti. Venetsiasta palattuamme edessä oli tenttiviikko ja lukuisat läksiäisbileet, joiden yhdistämisessä on omat haittapuolensa. Kaikista kuitenkin selvittiin kunnialla, vaikkakin haikein mielin.
Huoneen luovutus onnistui yllättävän helposti. Jo alunalkaenkin puuttuneita tavaroita ei laskutettu meidän kukkarosta, niin kuin aluksi pelkäsimme. Itse hankkimamme roinat lahjoitettiin seuraaville vaihtareille. Meklarina toimi Meiju. Mukaan otettavien tavaroiden pakkaamisessa oli tosin omat kommervenkkinsä, sillä kotimatka taitettiin halpalentoyhtiön koneella, eikä sinne saanut tuoda kuin yhden 20 kilon matkalaukun henkeä kohti. Lopputulema oli se, että matkalaukut olivat nipin napin painorajoissa, mutta käsimatkatavaralaukut olivat vähintäänkin yhtä painavat. Miten olkalaukkuun voi tunkea yli kymmenen kiloa tavaraa? Näin se kuitenkin meni.
Lähdön hetki koitti perjantaina 26. tammikuuta, kello viideltä aamulla. La Défense oli hiljainen kuin hautausmaa ja mittari näytti miinus viittä. Niin kylmää Pariisissa ei ollut vielä kertaakaan ollut tänä talvena. Lentokentällä jouduimme heittämään tuliaisjuustot roskakoriin, kun niiden tuominen koneeseen oli kuulemma turvallisuusriski. Matkalaukut menivät läpi punnituksesta, vaikka olivatkin ylipainoisia. Kone lähti ajallaan kohti Düsseldorfia, jossa vaihdoimme konetta.
Lento Düsseldorfista oli sekin ajallaan, mutta voi mikä meitä olikaan Suomessa vastassa. Lentokoneen ikkunasta paljastui lohduton näkymä vasta muutama metri ennen laskeutumista. Sumun seasta paljastui karu maa, jota vihmoi poikittain satavat isot räntäkokkareet. Tunnelma oli apea, varsinkin kun talvivaatteemme olivat varastossa Hyvinkäällä ja meillä ei ollut omaa asuntoa odottamassa Suomessa. Pääsimme muuttamaan vasta 1. helmikuuta, eli liki viikon paluumme jälkeen.
Seuraava viikko alkoi heti opinnäytetyön aiheanalyysillä, jonka olimme vääntäneet pikapikaa juuri ennen lähtöä. Powerpoint-esitys analyysiä varten valmistui puolestaan Düsseldorfin lentokentällä. Paluu Suomeen oli juuri niin karu, kuin vain voi olla. Talven ensimmäiset paukkupakkaset ja asuminen kavereiden sohvalla eivät osaltaan auttaneet syntynyttä kulttuurishokkia.
Muuton jälkeen elämä on löytänyt taas oman rauhallisen rytminsä, jolle tahtia antavat häävalmistelut ja opinnäytetyön teko. Tätä kirjoittaessa aurinko on jo sulattanut viimeisetkin lumipenkat katujen varsilta ja nähtiinpä tänään myös kevään ensimmäiset kukkasetkin. Opinnäytetyö on kutakuinkin valmis. Sen aiheeksi tuli kansainvälisen organisaation sisäinen viestintä. Häävalmistelut ovat nekin jo niin pitkällä, että nyt voimme enää vain odottaa suurta päiväämme.
Haluaisimme kiittää kaikkia teitä, jotka jaksoitte lukea kommelluksistamme Pariisissa. Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. Syksy Pariisissa on vaihtunut loppuelämämme ensimmäiseksi kevääksi.
Huoneen luovutus onnistui yllättävän helposti. Jo alunalkaenkin puuttuneita tavaroita ei laskutettu meidän kukkarosta, niin kuin aluksi pelkäsimme. Itse hankkimamme roinat lahjoitettiin seuraaville vaihtareille. Meklarina toimi Meiju. Mukaan otettavien tavaroiden pakkaamisessa oli tosin omat kommervenkkinsä, sillä kotimatka taitettiin halpalentoyhtiön koneella, eikä sinne saanut tuoda kuin yhden 20 kilon matkalaukun henkeä kohti. Lopputulema oli se, että matkalaukut olivat nipin napin painorajoissa, mutta käsimatkatavaralaukut olivat vähintäänkin yhtä painavat. Miten olkalaukkuun voi tunkea yli kymmenen kiloa tavaraa? Näin se kuitenkin meni.
Lähdön hetki koitti perjantaina 26. tammikuuta, kello viideltä aamulla. La Défense oli hiljainen kuin hautausmaa ja mittari näytti miinus viittä. Niin kylmää Pariisissa ei ollut vielä kertaakaan ollut tänä talvena. Lentokentällä jouduimme heittämään tuliaisjuustot roskakoriin, kun niiden tuominen koneeseen oli kuulemma turvallisuusriski. Matkalaukut menivät läpi punnituksesta, vaikka olivatkin ylipainoisia. Kone lähti ajallaan kohti Düsseldorfia, jossa vaihdoimme konetta.
Lento Düsseldorfista oli sekin ajallaan, mutta voi mikä meitä olikaan Suomessa vastassa. Lentokoneen ikkunasta paljastui lohduton näkymä vasta muutama metri ennen laskeutumista. Sumun seasta paljastui karu maa, jota vihmoi poikittain satavat isot räntäkokkareet. Tunnelma oli apea, varsinkin kun talvivaatteemme olivat varastossa Hyvinkäällä ja meillä ei ollut omaa asuntoa odottamassa Suomessa. Pääsimme muuttamaan vasta 1. helmikuuta, eli liki viikon paluumme jälkeen.
Seuraava viikko alkoi heti opinnäytetyön aiheanalyysillä, jonka olimme vääntäneet pikapikaa juuri ennen lähtöä. Powerpoint-esitys analyysiä varten valmistui puolestaan Düsseldorfin lentokentällä. Paluu Suomeen oli juuri niin karu, kuin vain voi olla. Talven ensimmäiset paukkupakkaset ja asuminen kavereiden sohvalla eivät osaltaan auttaneet syntynyttä kulttuurishokkia.
Muuton jälkeen elämä on löytänyt taas oman rauhallisen rytminsä, jolle tahtia antavat häävalmistelut ja opinnäytetyön teko. Tätä kirjoittaessa aurinko on jo sulattanut viimeisetkin lumipenkat katujen varsilta ja nähtiinpä tänään myös kevään ensimmäiset kukkasetkin. Opinnäytetyö on kutakuinkin valmis. Sen aiheeksi tuli kansainvälisen organisaation sisäinen viestintä. Häävalmistelut ovat nekin jo niin pitkällä, että nyt voimme enää vain odottaa suurta päiväämme.
Haluaisimme kiittää kaikkia teitä, jotka jaksoitte lukea kommelluksistamme Pariisissa. Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. Syksy Pariisissa on vaihtunut loppuelämämme ensimmäiseksi kevääksi.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home