Hyvää uutta vuotta!

Taas on vuosi vierähtänyt ja uusi, entistä ehompi vain muutaman kuoharilasillisen päässä. Meille seuraava vuosi tuo tullessaan monia isoja juttuja. Ensimmäisenä mielessä ovat tietysti kotiinpaluu ja opinnäytetyön teko. Sitten pitäisi työllistyä, etsiä uusi kämppä ja mennä vielä naimisiinkin.


Cimetière du Père-Lachaise

Joulu meni täällä Pariisissa rauhallisissa merkeissä. Enimmäkseen olemme syöneet, makoilleet ja tuijottaneet elokuvia, niin tietokoneen näytöltä kuin valkokankaaltakin. 22. päivä uskaltauduimme oikein ulos asti ja kävimme kävelyllä Pariisin kuuluisimmalla hautausmaalla. Niihin multiin on peitelty mm. Jim Morrison, Edith Piaf ja Oscar Wilde. Paikka ei ollut ollenkaan niin synkkä, kuin hautausmaalta voisi odottaa. Parisataa vuotta vanhat hautamuistomerkit olivat upeasti koristeltuja kivitaideteoksia ennemmin kuin tavallisia hautakiviä. Säänhaltijatkin olivat suosiollisia suoden meille aurinkonpaistetta, ties kuinka pitkän sadejakson jälkeen.


Herkkua on siinä monenlaista.

Jouluaattona pääsimme sitten lahjojen ja herkkuruokien kimppuun. Pukki toi Pialle ainakin uuden rannekellon, korvakorut ja suklaata. Sepon paketista löytyi neljän päivän matka Venetsiaan tammikuussa.


Sukat... ei. Kalsarit... ei. Matka Venetsiaan... JOO!

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi olemme suunnitelleet lähtevämme Seinen risteilylle, mutta nähtäväksi jää ovatko muutkin turistit keksineet saman idean.

Hyvää uutta vuotta itse kullekin säädylle. Over n' out.

Joulunodotusta

Brysselin Grand-Place jouluvalaistuksessa.

Marraskuun sateisista ja tuulisista päivistä lannistuneina päätimme piristää itseämme matkaamalla Brysseliin. Reissu alkoi hieman stressaavissa tunnelmissa perjantaina 1.12., kun ranskalaistuneina lähdimme juna-asemalle "hyvissä ajoin", eli aivan liian myöhään. Juoksuksihan se meni, mutta onneksi ehdimme perille menopelimme seistessä vielä laiturilla. Pariisista matkustaa Brysseliin noin puolessatoista tunnissa, joten saavuimme määränpäähän alta aikayksikön. Ranskaan tottuneina koimme pienen kulttuurishokin jo juna-asemalla, sillä Belgiassa kaikki on niin paljon paremmin organisoitua. Pääsimme yllätykseksemme todella vaivattomasti juna-asemalta bussiin (vaikkakin kuski odotti tupakkansa loppumista ennen kuin myi meille liput) ja bussilta ylelliseen hotellihuoneeseemme. Hotellistamme löytyi jopa kuntosali ja sauna, joita kävimme tietenkin kokeilemassa.


Kelit eivät suosineet Brysselissäkään.

Matkamme meni lähinnä syömisen ja hemmottelun merkeissä. Kokeilimme paikallisista herkuista mm. perinteistä annosta, johon kuuluu kilo simpukoita ja ranskanperunoita. Makeannälkään herkuttelimme vohveleita, joita maistelimme kuuman viinin kera. Jätimme tarkoituksella paikallisten nähtävyyksien kiertelyn väliin, sillä olemme tänä aikana saaneet jo aikalailla tarpeeksemme sight-seeingista. Kävimme kuitenkin katsastamassa kuuluisan pikkuriikkisen Mannekenpisin patsaan lauantaina seikkaillessamme juna-asemalle - tällä kertaa erittäin hyvissä ajoin ennen junan lähtöä.


Mannekenpis oli puettu kauden asusteisiin.

Pariisiin verrattuna Brysseli tuntui kodikkaan pieneltä ja rauhalliselta. Vaikka emme päässeetkään pakoon kurjia syystalvisia kelejä, antoi pieni lomamme meille uutta voimaa ja hyvää tuulta niin viimeisiin koulutöihin kuin jouluvalmisteluihinkin.


Arja ja Kalervo tutustuvat ranskalaiseen keittiöön.

Seuraavana keskiviikkona 6.12. eli itsenäisyyspäivänä saapuivat Sepon vanhemmat vierailulle, pahaksi onneksi juuri samaan aikaan vuoden pahimman myrskyn kanssa. Kovasta tuulesta ja sateesta huolimatta kierrätimme vieraamme läpi Pariisin tärkeimpien nähtävyyksien. Tuulen takia mm. Eiffel-tornin ylin kerros oli suljettu ja joku onneton pariisilainen sai mainostaulun päähänsä ja kuoli. Kaikki yritykset lähteä kävellen katsomaan kaupunkia piti enemmän tai vähemmän kutistaa "ulos metrosta, äkkiä takaisin metroon" -tyyliseksi kiertoajeluksi.


Champs Élysées jouluvaloineen.

Pariisi tunnetaan maailmalla hienona joulukaupunkina ja sitä se kyllä onkin. Pariisilaiset ovat todella panostaneet jouluvaloihin, ikkunakoristeisiin ja muihin vastaaviin himmeleihin. Champs Élysées on mahtavan näköinen pimeän laskeuduttua tuhansien lamppujen syttyessä molemmin puolin katua. Vähintäänkin yhtä upeita ovat Pariisin hienoimpiin tavarataloihin lukeutuvan Lafayetten jouluvalot ja -koristeet. Joulutunnelmaa luo myös tänne La Défenseen pystytetty joulutori.


Kuumat viinit joulutorilla.

Oman joulumme aiomme viettää tänä vuonna ranskalaiseen tapaan, tietenkin suomalaisin höystein. Tarjolla on ainakin kalkkunaa, paahdettuja kastanjoita ja shampanjaa. Suomalaista perinnettä edustavat Suomesta tuliaisina saadut riisipuuro, glögi ja piparit. Tarkempaa ohjelmaa emme ole vielä miettineet, mutta aioimme ainakin käydä tarkastamassa Notre Damen joululaulutarjonnan.


Lafaytten upea joulukuusi.

Toivotamme kaikille blogin lukijoille rauhallista joulua ja onnellista uuttavuotta, toisella kotimaisella: Joyeux Noêl et bonne année!

Viime viikkojen kommelluksia

Pariisin häämuotia.

Autoreissun jälkeen sunnuntaina vierailimme siis häämessuilla, ihan vain kahteen pekkaan. Messut järjestettiin täällä La Defensessa, Grande Archen alla sijaitsevassa messu- ja konserttitilassa. Paikalle oli tullut hääpukusuunnittelijoiden, kultaseppien, kortti- ja valokuvausfirmojen lisäksi satoja naimisiinmenoa suunnittelevia pariskuntia. Porukkaa oli paikka paikoin tungokseen asti. Hääpukuja oli isommassa hallissa esillä yli tuhat ja suurinta osaa niistä sai jopa sovittaa päälle. Piallekin löytyi kaikkien satojen mallien joukosta se oikea, mutta jono sovitukseen oli kuitenkin niin pitkä, että tyydyimme tällä kertaa vain katselemaan ja hypistelemään. Messuilla järjestettiin myös ihan oikea muotinäytös cat walkeineen, langanlaihoine malleineen ja tietysti upeine pukuineen. Messut olivat kaiken kaikkiaan oikein mukava tapahtuma. Pääsimme jo mukaan häätunnelmaan ja saimme samalla monia hyviä ideoita omiin juhliimme.


Runsaudenpulaa.

Seuraavana viikonloppuna katsastimme palan Pariisin kuuluisaa sirkuskulttuuritarjontaa. Kohteenamme oli kaupungissa n. 70 vuotta toiminut Cirque d'Hiver, eli talvisirkus. Opiskelijoiden budjetille sopivat paikat löytyivät piippuhyllylltä. Ylhäältä näki kuitenkin yllättävän hyvin. Ainut asia, joka henki paikkojen edullisemmasta hinnasta oli alkuperäiset, 30-luvun mukavuusstandardien mukaiset penkit. Jalkatilan puutteesta huolimatta kokemus oli mitä mahtavin. Areenalla taituroivat mm. akrobaatit, klovnit, tiikerinkesyttäjät ja pari eri fiksua merileijonaa. Kaiken lisäksi temppuilua säesti mahtava 12 henkinen big band. Esitys kesti kunnioitettavat kolme tuntia. Suunpielet osoittivat ylöspäin vielä monta tuntia esityksen jälkeenkin. Sirkusesityksen päälle maistui tietenkin viinilasillinen juustolajitelman kera läheisessä brasseriessa.


Sirkus on saapunut kaupunkiin... 70 vuotta sitten.

Seuraavan viikon torstaina saapuivat Pariisiin ystävämme Heidi ja Mikko, niin ja tietenkin Elmeri, jonka tapaamme kasvotusten vasta tämän synnyttyä maaliskuussa. Aika kului kahviloissa ja ravintoloissa istuskellessa, sekä Pariisin elämänmenoa tarkastellessa. Perjantaina olimme oikein isolla porukalla syömässä, kun seuraamme liittyivät myös Pian serkku Laura ja hänen poikaystävänsä Simon, jotka olivat ottaneet äkkilähdön Pariisiin. Lauantaina vietimme Pian synttäreitä fonduepadan ääressä. Ikävä kyllä tavallisten ihmisten pitää palata takaisin työn ja koulun pariin. Niin jäimme taas odottelemaan seuraavia vieraita, jotka saapuvat huomenna keskiviikkona. Tuliaisiksi olemme muuten tilanneet riisipuuroa ja pipareita.


Seppo, Heidi, (Elmeri) ja Mikko.

Keskiviikkona 22.11. oli aika lunastaa Pian synttärilahjaksi saamat liput Disney On Ice (täkäläisittäin Disney sur glace) -esitykseen. Esityksen aiheena oli Disneyn elokuvista tutut prinsessat. Seposta tuntui väkisinkin hieman ulkopuoliselta, koska halli oli täynnä intoa tihkuvia pikkutyttöjä. Show oli kuitenkin molempien mieleen, sillä se oli höystetty taidokkaan luistelun lisäksi upeilla puvuilla, lavasteilla ja musiikilla.


Ariel prinsseineen.

Perjantaina emme lähteneet merta edemmäs kalaan, vaan nautimme sushiaterian ihan vaan kotiostarilla. Aterian päälle lämminhenkinen perhe-elokuva Saw III. Emme tiedä vieläkään oliko paha olo raa'an kalan vai verta ja suolenpätkiä tarjoilleen elokuvan ansiota.